Musiikki

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Sinä synnyit ihmistä varten
talliin kylmään ja matalaan
Kuninkuutesi ylitse muiden
valmis toista palvelemaan
Viattomat lapsen on silmät
joka maailman vapahtaa
Seimen äärellä ystävää monta
jotka sinua kumartaa

Lupaukset täyttyivät silloin
joka hetki jäi historiaan
Tuhansienkin vuosien päästä
tätä syntymää muistellaan
Mutta sanoma vuosien takaa
on vain sanojen helinää
Mikä jää alle tohinan touhun
kun joulua vietetään

Etkö nää ystävää kädet kohmeiset
sinulta pyytää katsetta ymmärtävää
Kuka voi käsittää
Toinen lapsi pyytää vettä
toinen peitellään lämpimään

Kaikki lahjana annetaan meille
sana kiitos ei turha oo
Kuka vähästään toiselle antaa
palkan taivaassa saava on
Näätkö miehen hän ristiään kantaa
samaa miestä nyt juhlitaan
Hän on sankari joulun ja kerran
heikoin myös avun saa

(Säv. Veli-Matti Selin, san. Tuula ja Veli-Matti Selin)

Me käymme yhtehen, sua Isä kiitämme.
Tuoden kaiken sulle, myös heikkoutemme.
Nyt hiljaa pyydämme, laske öljy lamppuumme,
anna valon loistaa yöhön, että muutkin näkis sen.

Anna meille se voima, että yhdessä voimme
toinen toistamme hoitaa sinun rakkaudella.
Kun näin yhdessä saamme toinen toistamme kantaa,
silloin me löydämme eksyneet sydämet.

Painuu päämme rukoukseen, nöyrin mielin teemme sen.
Olet lähde rakkauden, ilon, onnen, vapauden.
Pyhän Hengen tunnemme, olet Jeesus kanssamme.
Et koskaan meitä hylkää, kun puolees kännymme.

Anna meille se voima, että yhdessä voimme
toinen toistamme hoitaa sinun rakkaudella.
Kun näin yhdessä saamme toinen toistamme kantaa,
silloin me löydämme eksyneet sydämet.

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Katson kauas pelloille, vilja kuin kultaa on.
Odottaa se korjuutaan, tuuli puhaltaa.
Varret kovin hentoiset nojaavat toisiinsa.
Tähkät kuin helmiä simpukassa.

Missä ovat työmiehet, pelloilta leikkaajat,
sato on valmis, se pois jo hakekaa.
Turha enää sirppiä liioin on terottaa,
vilja on korjuuseen saatava ajallaan.

Tahdon olla niittäjä, lyhteitä kerätä.
Joukossa muiden tuon korteni kekoon.
Kerran myös minä saan kasvoista kasvoihin
Mestarini nähdä ja palkkani saan.

Silloin ei työmiehet pelloilla leikkaile,
päässään he kantavat seppeleitään.
Kiitoksen mieli, riemu ja pauhu,
ikuinen laulumme taivaaseen helähtää.

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Katson vuosiani taa, niin kuin siipein havinaa
olin kuulevinani niin kovin useasti.
Tuntenut oon sen suuren siunauksen,
ja nyt tässä olen.

Taas tahdon sua kiittää ja kädet yhteen liittää.
Oot turvapaikka mun.
Kun ei voimat riitä, saan vain voimaa siitä.
Voin jäädä käsiis sun.

Tahdo peittää mitään en, tiedän, olen syntinen.
Omat työni mun kuin peite silmilläni.
Armostasi vaan mä elää tänään saan.

Kuljen yli laaksojen, vuorien ja louhosten,
kuljen missä vain. Sun sanaas tahdon levittää.
Se olkoon ain minun turvananain, siksi tässä oon.

(Säv. Veli-Matti Selin, san. Tuula ja Veli-Matti Selin)

Raskaana painaa eilisen varjot, sirpaleet särjetyn sydämen.
Ruostuneet lukot, telkien painot vangitun pitää vankilassaan.

Lupaus armosta kantaa kyynelten keskelläkin.
Huomiseen uskallan jatkaa kanssasi Jumalani.

Koskaan ei väsy piirtäjän käsi, Luoja kun luotuaan ohjailla saa.
Vaikka Hän maalaisi tummimmat sävyt, piirto on jokainen viisauttaan.

Viimeiset säteet, kostea heinä kimmeltää illassa pimenevässä.
Aurinko jälleen maillensa painuu, hyväilee tuuli hiuksiani.

Rastaan laulavan kuulin, tuoksut tuntea saan.
Vierellein tulleen sun luulin, niin kauniina nään maailman.

Lupaus armosta kantaa, kyynelten keskelläkin.
Huomiseen uskallan jatkaa, kanssasi Jumalani.

(Säv. ja san. Tuula ja Veli-Matti Selin)

Jumalan kunniaa laulaa nyt saa koko luonto.
Lintuset, perhoset kukkaset vehreä maa.
Kristallin kirkkaana välkehtii aalloissa vesi,
sinisen taivaan se tyynenä heijastaa saa.

Laulan kunniaa,
tahtoisin julistaa
Hänen kuninkuuttaan, valtaansa.
Laulan kunniaa, tahtoisin julistaa
Hänen kuninkuuttaan, valtaansa.

Eikö myös kiitostaan ihminen luoalleen laulais,
aamusta iltaan kiittäisi viisaudestaan.
Tähdet ja kuu myös voi kiitoksen Herralleen antaa,
loistellaan näin meille pimeän yön kirkastaa.

Herran kunniaa, tahtoisin julistaa.

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Miksi juokset luotain pois, sä ystävä.
Etkö kuule, kuinka huudan nimeäs.
Eikö riitä rakkauteni voima sua kantamaan,
kysyn näin nyt jälleen uudestaan.

Näen kyllä, silmäsi on kostuneet,
syvät viillot sydämeesi sattuneet.
Eikö riitä rakkauteni voima niitä hoitamaan,
kaiken uudeksi myös muuttamaan.

Älä mene pois, älä mene pois,
älä mene pois, älä mene pois.

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Vain tyhjät kädet, oi Herra, on mulla,
luoksesi voinko näin tulla.
Kaikki niin hyvät mun työni, jotka luulin,
en niitä missään mä nää.

Uskaltaa silti taas tahdon sun luokses,
viereesi painan mä pääni.
Koska oot luvannut mulle sä aina,
tulet mua rakastamaan.

Ja tänään paistaa taas aurinko, tahdon käteni kohottaa.
Kiittää sua Isä kaikesta, näin saat kaiken kasvamaan.
Sana vain sulta vei pelon pois multa, nyt aivan uusi mä oon.
Pilvissä kuin lintu lentää saan kohti taivasta, vapaa mä oon.

Vapaa mä oon, vapaa mä oon,
vapaa mä oon, vapaa mä oon.

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Minä miksi oon kuin kytevä liekki,
joka juuri ja juuri savuna palaa.
Miksi muiden kanssa en roihuna loista,
näytä merkkiä hukkuvaan maailmaan.

Tahdon palaa ja sytyttää muitakin, tahdon
loistaa synkimpään yöhön.
Tahdon olla kipinä niillekin, jotka jäivät
turhuuden tielle.

Minä miksi oon kuin pisara veden,
joka haihtuu ilmaan kun tuuli puhaltaa.
Miksi vuolaan virran tavoin en kulje,
valtaa kuohuen maata sen tuoden mukanaan.

Tahdon kuohua roiskua ylitsekin, tahdon
virrata jokaiseen solaan.
Tahdon peittää maan nähdä merenkin, joka
voimallaan huuhtelee kuonan.

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Vaikka minä olen heikko, sinä olet vahva.
Halleluja, halleluja, halleluja, Amen.

Missä minä olin eksynyt harhaan, sinne sinä tulit vastaan.
Missä minä olin pimeydessä, sinne valon toit.
Missä minä olin tuulien teillä, siellä sinä vaiensit myrskyn.
Missä vajosin mä syvyyteen, sinä nostit mun.

Missä jalkani kompastui kiveen, sinä autoit langennutta.
Missä minä olin alaston, sinä puit mun.
Missä tunsin kahleiden painon, siellä löysin anteeksiannon.
Missä epäröin totuuden teitä, vahvistit mua.

Missä luulin jo siipeni kantaa, sinä lensit vierelläni.
Missä jaksanutkaan enää en, sinä turvaan veit.

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Sinua Jeesus, sinua Jeesus tahdon lähemmäks tulla.
Kuulet mun huudon, tiedän sen Jeesus, luoksesi saanko näin tulla.
Omat työni ne mitään ei oo, sen tiedän nyt, siks tässä mä oon.
Sinua Jeesus, sinua Jeesus tahdon lähemmäks tulla.

Sinua Jeesus, sinua Jeesus tahdon lähemmäks tulla.
Ristisi juureen polvistun Jeesus, luoksesi tahdon näin tulla.
Kun ruumis runnellun nähdä mä saan, myös minun syntini sun harteillas.
Sinua Jeesus, sinua Jeesus tahdon lähemmäks tulla.

Sinua Jeesus, sinua Jeesus tahdon lähemmäks tulla.
Kuulit mun huudon, kiitän sua Jeesus, luoksesi saan aina tulla.
Kun ylös nousit sä Isäsi luo, näin minulle sä armosi suot.
Sinua Jeesus, sinua Jeesus tahdon lähemmäks tulla.

(Säv. Veli-Matti Selin, san. Tuula ja Veli-Matti Selin)

Käsi Jumalani, se onko mun ylläni. Sitä pyydän, kun taas ristin käteni.
Sillä tarvitsen sua, ilman apuasi oon kuin lehti kuivunut niin kuivaksi.
Siksi kuule nyt mua, vedä lähemmäs sua, anna kosketus Pyhän Henkesi sun.
Voitele öljylläsi, tahdon löytää sut, Jumala.

Niin kuiva et oo, kuulen sanat nuo hellät,
etteikö voimani mun sua elvyttäisi ehjäks.
Myös minä tarvitsen sua, olet astia käyttööni luotu.
Sut täyttää voin, kun tuut mua vastaan.

Kun saan voimasi sun, Herra ylleni mun, suojamuuriksi taas ympärilleni.
Vaikka heikko mä oon, seisot vierelläni, olet tukena lohtuna matkallani.
Ja tiedän myös sen, löytää voin huomisen, kanssas käyn kohden aamua sarastavaa.
Kun nään matkani pään, olet vastassa minua.

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Kun en mä tiedä elämän tietä
matka on usein niin vaivalloinen
Mutta jos saamme seuraamme Herraa
Hän meidät kotiinpäin vie

Kotiin missä jo soi enkelten
laulu sen korvillain kuulen
Ylistys täyttää sydämen kielen
kun kuoroon Taivaan mä liityn

Kotiin missä jo soi enkelten
laulu sen korvillain kuulen
Ylistys täyttää sydämen kielen
kun kuoroon Taivaan mä liityn

Jos lammas eksyy paimen sen löytää
ohdakkeen irrottaa, käy hoitamaan
Myös Taivaan isä suojelee lastaan
perille Hän johdattaa

Kotiin missä jo soi enkelten
laulu sen korvillain kuulen
Ylistys täyttää sydämen kielen
kun kuoroon Taivaan mä liityn

Joukkoon nyt tahtoisin sinut myös pyytää
käteni ristin, sua käyn oottamaan
Vielä me kerran ja ikuisesti
yhdessä näin juhlitaan

Kodissa missä jo soi enkelten
laulu sen korvillain kuulen
Ylistys täyttää sydämen kielen
kun kuoroon Taivaan mä liityn

Kodissa missä jo soi enkelten
laulu sen korvillain kuulen
Ylistys täyttää sydämen kielen
kun kuoroon Taivaan mä liityn

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Oon astia hyvin heikko siksi rukoilen
vieläkö saat ehjän vaikka tällainen
pyyntöni Taivaaseen lähetän kyynelin kastellen.

Kun otat silloin mun käsiis niin tiedän sen
et virheitä jätä aina korjaat ne
ja vaikka uudelleen aloitat työs, jos niin tarvitsee.

Hehkuva uuni nyt tiedän sen
kaiken tämän minun parhaaks teet
polttamaton astia ei koskaan voi olla aitoa.

[kerto]
Kutsu minut taas savenvalajan huoneeseen
siellä näytä miten minusta uuden teet
kuinka hauras savi muodon
kauniin taas saa.

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Kuinka suuret onkaan tekos Herra Jeesus
niin mahtavat ja uskomattomat
Sä ensin sanallas loit tämän maailman
ja pienen, pienen ihmisen sen laitoit valtiaaks

Oi, Herra, kuinka suuret onkaan tekos
niin mahtavat ja uskomattomat
Kun oman poikasi Sä annoit luoksemme
ja synnit, kaikki synnit, Hän kantoi vuoksemme

Oi, Herra, kuinka ymmärtää tuon voisin
Sun ristin työsi mittaamattoman
Vain meidän tähtemme,niin pienten ihmisten
Sä kestit pilkan, annoit henkesi

Nyt Herra pieni rukouksein kuule
Sen Sulle vain yksin lähetän
Oon heikko, sen tiedät, silti pyydän, niin pyydän
Ota käyttöös tää tyhjä, niin tyhjä, astia

Oi, Herra, kuinka ymmärtää tuon voisin
Sun ristin työsi mittaamattoman
Vain meidän tähtemme, niin pienten ihmisten
Sä kestit pilkan, annoit henkesi

Oi, Herra, kuinka ymmärtää tuon voisin
Sun ristin työsi mittaamattoman
Vain meidän tähtemme, niin pienten ihmisten
Sä kestit pilkan, annoit henkesi

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Nämä samat kadut kulki Messias
kansaa opetti siunasi lapsia
sairaat paransi ja mursi leivän
synkkään pimeään valon toi

Suuri voima yllään on kun julistaa
nähdä ensikerran sokeet Taivaan saa
kosketus vain herran rammat hyppii
kuolleet virkoaa elämään

Ihmeet merkit seuraa tänään kulkijaa
joka tahtoo Jeesustamme seurata
sanan jättänyt on Herra meille
menkää se viekää maailmaan

[kerto]
kansa Jerusalemin vei jos kivet kertoisi
teille kuinka kulki aikoinaan
poika Daavidin teidän katuja
ehkä silloin ymmärtää voisit kansa Jerusalemin
oottamanne messias
kävellyt on teidän katuja

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Eksyin yön mustaan sumuun en löytänyt lohduttajaa
kietouduin verkkoon valheen josta en vain irti päässyt
mä valoon tahdoin takaisin mutta kuin varjo mua seuraa
niin nään myös mustat pilvet yllä sieluni nääntyneen
taas pyydän anna vettä kuihtuneelle

Kuin lasi sydämein on niin helposti särkyvä
sen sirpaleita etsin ehkä läpi elämän
toivon että vielä kerran saan sydän kuin puhdasta kultaa
löytää tosi ystävän joka kuivaa mun kyyneleet
ja pyydän anna vettä kuihtuneelle

Näen kädet lävistetyt syli on avoinna sydän kuin puhdasta kultaa
ja rakkautta tulvii se jään sulattaa

Kun elämän tarkoitus löytyy ja valon lapsi oon
siitä sua isä kiitän että aina kanssain oot
eikä kättä sinun kädestäs voi kukaan pois ottaa
sillä rakkaus herran kestää se saa mielen kiittämään
nyt tiedän vettä riittää kuihtuneelle

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Minä oon kuin pieni lapsi
askel on niin heikko
Sinä annat suojan matkallain
vaikka joskus jalka kantoon kiveen kompastuisi
Sinä jälleen nostat mun jaloilleni

Usein kyllä matkan mittaan
alkaa askel painaa
kyynel pieni poskeen tipahtaa
silloin nostat syliin mun ja kuivaat kyyneleeni
Sun syliis helppo on nukahtaa

[kerto]
Olenhan saanut Sut suojakseni
mun oma suojelusenkeli
Siipeisi suojaan taas kätkeyden
Sinun sylissäs suojan mä saan

Ja kun kodin valot nään mä
Hymyilet Sä mulle
Lasket käden hiljaa olallein
jälleen kerran tiedän vaikka oonkin ollut heikko
Sinä taas mut ohjasit oikealle

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Etees isäni minä vaivun uureen ristisi
ja tahdon tuoda itseni mun ota kokonaan
kaikki syntini pese jälleen oonhan omasi
kun lasket pyhän veresi mut jälleen riisutaan

ja tiedän, kun saan ylleni
minä puvun puhtaan valkean
silloin yksin tunnen voiman sen
mikä valtaa sydämen.
Jos oonkin heikko astia
sinä jälleen muovaat minua
oonhan silti lammas laumastas
et hylkää milloinkaan.

Tiedän isäni sinä tunnet läpikotaisin
ja katsot suoraan sydämeen se joskus viiltelee.
Mutta kuitenkin kädet parhaat suuren mestarin
mua hoitaa avun antaen sitoo haavat sydämen.

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Sä silloin mulle näytit tien
kun askel alkoi painaa, tuntui etten jaksa matkaa
nostit minut syliis lepäämään

Sä silloin mulle näytit tien
kun mustat pilvet peitti, hävis yöhön siellä reitti
ohjasit mut valoon elämään

Sä silloinkin mun vierelläin
kun tuulet puhtaat puhalsi, mun siivet kantoi paremmin
ne kantoi minut itsestään

[kerto]
Kuin uusi lehti käännetty ois elämään
sen tunnen nyt kun katson taakse päiväin
ei mitään mulle ois jos sua en tuntisi
mä lähelläin
tuntisi myös ääntäs sydämmessäin

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Laitan kädet ristiin
ennen kuin silmäni suljen
kiitän kaikesta mitä
mulle tänään tehnyt Sä oot
kerron myös sen tuskan,
joka nyt mun sydäntä painaa
kerron sen siksi, koska tiedän siinä Sä oot

Uuteen aamun nousen
taivas niin kirkkaana hohtaa
nähdä nyt kaiken
aivan uusin silmän mä saan
linnut kun laulaa
tunnen sen sydämeen asti
ja taas mä tiedän, että siinä Sä oot

Aamusta iltaan
auringon laskuun asti
kun saapuu yö
tähdet ja kuu yksin loistaa
päivästä päivään kiitoksen tahdon mä antaa
Sulle nyt Jeesus, sillä tärkein Sä oot

Sulle nyt Jeesus, sillä tärkein Sä oot

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Kerran tuhansien tähtien alla
tein mä lupauksen tään
ja tiedän tuhansien tähtien alla
minua kuuntelemaan jäit
muistan tuhansien tähtien alla
minä katsoin pimeyteen
ja tunsin tuhansien tähtien alla
sain sinuun yhteyden

Taas olen tuhansien tähtien alla
syvä varmuus sielussain
ja jälleen tuhansien tähtien alla
sinulle huokaillen
yksin tuhansien tähtien alla
tunnen oman pienuutein
siksi tuhansien tähtien alla
nyt sua rukoilen

Jos joskus tuhansien tähtien alla
oot myöskin sinä ystäväin
ja kerrot tuhansien tähtien alla
tuskasi salaiset
niin muista tuhansien tähtien alla
et oo yksin ensinään
sillä tuhansien tähtien alla
isäsi kuuntelemaan jää

[kerto] Pois haihtuu öinen usva minua kosketit
niin syvällä sydämmessäkin tunsin sen
voima suuri rakkauden
kun saa murtaa sydämmen
silloin tein mä lupauksen
sua aina seurailen

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Mä nähdä sain kun yksin ristinpuuta mies kantaa sai ja huudot
kuulin ympärilläin. Ruoskan iskun äänet saa
mun henkeni salpautumaan.

Via Dolorosaa kulkee vaikeasti, tungeksii kansa sylkee myöskin
kasvojaan päin. Sanat monet solvaavat
pilkkaavat poikaa Jumalan.

Matkallaan hän kaatuu useasi risti painaa naiset itkee
tien laidalla. Ei näy vihaa kasvoillaan
pelkästään rakkautta tulvillaan.

[kerto] On hänen silmissään katse, sitä koskaan unohtaa en voi,
kun tappuraisen seppeleen painoivat veri pään liaten.
Silloin suoraan mun silmiin katsoi heti polvilleen mä jäin.
Huusin tuskissain itkien syntinen oon.

Kun naulat löivät sattui kipeästi, monet käänsi katseen aivan
muualle päin. Huudot vihaan lietsovat
ristille tahtovat naulita.

Ja nähdä sain, kun henkensä Hän antoi, pimeni taivas tunsin silloin
syntisin oon. Kyyneleet kasvoillain polttivat
tiesin oot maailman kuningas.

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Muistan sen kerran niin hyvin oi Herra, kun kutsuit lastas sä
luokses. Vain hetkisen verran mä epäilin silti
sun kutsuus myöntäen vastasin
Voimasi suuren sen vuodatit silloin, mun ylleni rauhan sain
sydämeen. Missä nyt harhailen sinulta kyselen
vieläkö avun saa tuhlaajapoika maan, näin huudan kuule sä mua.

Kanssasi Jeesus silloin kun kuljin, olit sä elämä mulle.
Rakkautes suuri pois kaatoi mun muurit, veit pelon sielustain kokonaan.
Turvissas Herra on elämä pieni sun käsiis kaiken sen
luovutin. Missä nyt harhailen sinulta kyselen
vieläkö avun saa tuhlaajapoika maan, näin huuden kuule sä mua

Kuin kirkas valo valaisee huoneeni, polvistun maahan itkien kyyneleeni. Tunnen taas voiman, joka päälleni lasketaan
valkoinen puku ylleni puetaan, kultainen sormus sormeeni
laitetaan ja nimi kirjaan Taivaan kirjataan.

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Kun en mä tiedä elämän tietä
matka on usein niin vaivalloinen
Mutta jos saamme seuraamme Herraa
Hän meidät kotiinpäin vie

Kotiin missä jo soi enkelten
laulu sen korvillain kuulen
Ylistys täyttää sydämen kielen
kun kuoroon Taivaan mä liityn

Kotiin missä jo soi enkelten
laulu sen korvillain kuulen
Ylistys täyttää sydämen kielen
kun kuoroon Taivaan mä liityn

Jos lammas eksyy paimen sen löytää
ohdakkeen irrottaa, käy hoitamaan
Myös Taivaan isä suojelee lastaan
perille Hän johdattaa

Kotiin missä jo soi enkelten
laulu sen korvillain kuulen
Ylistys täyttää sydämen kielen
kun kuoroon Taivaan mä liityn

Joukkoon nyt tahtoisin sinut myös pyytää
käteni ristin, sua käyn oottamaan
Vielä me kerran ja ikuisesti
yhdessä näin juhlitaan

Kodissa missä jo soi enkelten
laulu sen korvillain kuulen
Ylistys täyttää sydämen kielen
kun kuoroon Taivaan mä liityn

Kodissa missä jo soi enkelten
laulu sen korvillain kuulen
Ylistys täyttää sydämen kielen
kun kuoroon Taivaan mä liityn

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Kuullut olen kysymyksen onko enkeleitä
jotka työkseen suojelee auttaa eksyneitä
nyt katselen teitä kauniit pienet pojat
kysymykseen tiedän vastauksen

Kun ilta saapuu painuu aurinko mailleen
tuuli lämmin puhaltaa sua korvaan ja silloin
kuulet siipien havinaa yössä tähtisen taivaan
kohta sulat siipein otsaas jo silittää

Tiedätkö ihmeen suuremman kuin on ihmislapsi
vaikka hauras ja hento kuitenkin on täydellinen
silitän päätäs kiitän luojaa Maan ja Taivaan
silloin sormeeni tartut lujasti

Silmät kostuvat multa oma lapsikulta
niin kauan sinua odottaa sain nyt on ilon juhla
jatka lapsi untas kuuntele soittoa Taivaan kirkkaan
huoneessasi suojelusenkelis

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Kerran tuhansien tähtien alla
tein mä lupauksen tään
ja tiedän tuhansien tähtien alla
minua kuuntelemaan jäit
muistan tuhansien tähtien alla
minä katsoin pimeyteen
ja tunsin tuhansien tähtien alla
sain sinuun yhteyden

Taas olen tuhansien tähtien alla
syvä varmuus sielussain
ja jälleen tuhansien tähtien alla
sinulle huokaillen
yksin tuhansien tähtien alla
tunnen oman pienuutein
siksi tuhansien tähtien alla
nyt sua rukoilen

Jos joskus tuhansien tähtien alla
oot myöskin sinä ystäväin
ja kerrot tuhansien tähtien alla
tuskasi salaiset
niin muista tuhansien tähtien alla
et oo yksin ensinään
sillä tuhansien tähtien alla
isäsi kuuntelemaan jää

[kerto] Pois haihtuu öinen usva minua kosketit
niin syvällä sydämmessäkin tunsin sen
voima suuri rakkauden
kun saa murtaa sydämmen
silloin tein mä lupauksen
sua aina seurailen

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Oon astia hyvin heikko siksi rukoilen
vieläkö saat ehjän vaikka tällainen
pyyntöni Taivaaseen lähetän kyynelin kastellen.

Kun otat silloin mun käsiis niin tiedän sen
et virheitä jätä aina korjaat ne
ja vaikka uudelleen aloitat työs, jos niin tarvitsee.

Hehkuva uuni nyt tiedän sen
kaiken tämän minun parhaaks teet
polttamaton astia ei koskaan voi olla aitoa.

[kerto]
Kutsu minut taas savenvalajan huoneeseen
siellä näytä miten minusta uuden teet
kuinka hauras savi muodon
kauniin taas saa.

Luonto herää, aamu on niin sumuinen
Linnut laulaa, käki kukkuu, kuulen sen
Ensisäteet auringon nyt kultaa maan
Pilvet kun hälvenee kukat aukeaa

Tuuli puissa puhaltaa
Vuodet kulkee kulkuaan

Kastehelmi pienen kukan lehdellä
Kertoo suuren Jumalamme ihmeistä
Kuin helminauha on elämäsi tää
kirkkaaksi helmeksi päivä tää jää

Elämässä sulla on vain päivä tää
Eilinen on takana, se sinne jää
Huomista et tunne, arvoitus se on
Nyt siunaus ylläsi vain kasvakoon

Tuuli puissa puhaltaa
Vuodet kulkee kulkuaan
Tuuli puissa puhaltaa
Vuodet kulkee kulkuaan

Tuuli puissa puhaltaa
Vuodet kulkee kulkuaan
(Tuuli puissa puhaltaa
Vuodet kulkee kulkuaan)

Tuuli puissa puhaltaa
Vuodet kulkee kulkuaan
(Tuuli puissa puhaltaa
Vuodet kulkee kulkuaan)

Tuuli puissa puhaltaa

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Eksyin yön mustaan sumuun en löytänyt lohduttajaa
kietouduin verkkoon valheen josta en vain irti päässyt
mä valoon tahdoin takaisin mutta kuin varjo mua seuraa
niin nään myös mustat pilvet yllä sieluni nääntyneen
taas pyydän anna vettä kuihtuneelle

Kuin lasi sydämein on niin helposti särkyvä
sen sirpaleita etsin ehkä läpi elämän
toivon että vielä kerran saan sydän kuin puhdasta kultaa
löytää tosi ystävän joka kuivaa mun kyyneleet
ja pyydän anna vettä kuihtuneelle

Näen kädet lävistetyt syli on avoinna sydän kuin puhdasta kultaa
ja rakkautta tulvii se jään sulattaa

Kun elämän tarkoitus löytyy ja valon lapsi oon
siitä sua isä kiitän että aina kanssain oot
eikä kättä sinun kädestäs voi kukaan pois ottaa
sillä rakkaus herran kestää se saa mielen kiittämään
nyt tiedän vettä riittää kuihtuneelle

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Etees isäni minä vaivun uureen ristisi
ja tahdon tuoda itseni mun ota kokonaan
kaikki syntini pese jälleen oonhan omasi
kun lasket pyhän veresi mut jälleen riisutaan

ja tiedän, kun saan ylleni
minä puvun puhtaan valkean
silloin yksin tunnen voiman sen
mikä valtaa sydämen.
Jos oonkin heikko astia
sinä jälleen muovaat minua
oonhan silti lammas laumastas
et hylkää milloinkaan.

Tiedän isäni sinä tunnet läpikotaisin
ja katsot suoraan sydämeen se joskus viiltelee.
Mutta kuitenkin kädet parhaat suuren mestarin
mua hoitaa avun antaen sitoo haavat sydämen.

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Nämä samat kadut kulki Messias
kansaa opetti siunasi lapsia
sairaat paransi ja mursi leivän
synkkään pimeään valon toi

Suuri voima yllään on kun julistaa
nähdä ensikerran sokeet Taivaan saa
kosketus vain herran rammat hyppii
kuolleet virkoaa elämään

Ihmeet merkit seuraa tänään kulkijaa
joka tahtoo Jeesustamme seurata
sanan jättänyt on Herra meille
menkää se viekää maailmaan

[kerto]
kansa Jerusalemin vei jos kivet kertoisi
teille kuinka kulki aikoinaan
poika Daavidin teidän katuja
ehkä silloin ymmärtää voisit kansa Jerusalemin
oottamanne messias
kävellyt on teidän katuja

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Laitan kädet ristiin
ennen kuin silmäni suljen
kiitän kaikesta mitä
mulle tänään tehnyt Sä oot
kerron myös sen tuskan,
joka nyt mun sydäntä painaa
kerron sen siksi, koska tiedän siinä Sä oot

Uuteen aamun nousen
taivas niin kirkkaana hohtaa
nähdä nyt kaiken
aivan uusin silmän mä saan
linnut kun laulaa
tunnen sen sydämeen asti
ja taas mä tiedän, että siinä Sä oot

Aamusta iltaan
auringon laskuun asti
kun saapuu yö
tähdet ja kuu yksin loistaa
päivästä päivään kiitoksen tahdon mä antaa
Sulle nyt Jeesus, sillä tärkein Sä oot

Sulle nyt Jeesus, sillä tärkein Sä oot

(Säv. ja san. Veli-Matti Selin)

Mä nähdä sain kun yksin ristinpuuta mies kantaa sai ja huudot
kuulin ympärilläin. Ruoskan iskun äänet saa
mun henkeni salpautumaan.

Via Dolorosaa kulkee vaikeasti, tungeksii kansa sylkee myöskin
kasvojaan päin. Sanat monet solvaavat
pilkkaavat poikaa Jumalan.

Matkallaan hän kaatuu useasi risti painaa naiset itkee
tien laidalla. Ei näy vihaa kasvoillaan
pelkästään rakkautta tulvillaan.

[kerto] On hänen silmissään katse, sitä koskaan unohtaa en voi,
kun tappuraisen seppeleen painoivat veri pään liaten.
Silloin suoraan mun silmiin katsoi heti polvilleen mä jäin.
Huusin tuskissain itkien syntinen oon.

Kun naulat löivät sattui kipeästi, monet käänsi katseen aivan
muualle päin. Huudot vihaan lietsovat
ristille tahtovat naulita.

Ja nähdä sain, kun henkensä Hän antoi, pimeni taivas tunsin silloin
syntisin oon. Kyyneleet kasvoillain polttivat
tiesin oot maailman kuningas.